maanantai 10. maaliskuuta 2014

10.20
4
Viime perjantaina kävin Kathmandussa Swayambhunathin temppelillä, joka tunnetaan myös nimellä Monkey Temple, koska paikka vilisee apinoita. Päätin mennä temppelille kävellen, mikä ihanan aurinkoisena päivänä olikin hyvä idea, joskin tuttuun tapaani eksyin matkalla ainakin kolme kertaa. Kaduilla oli onneksi paljon paikallisia, joilta kysyä tietä, ja he puhuivat poikkeuksetta hyvää englantia.

Swayambunathin temppeli.

Temppeliin johtavat pitkät portaat, joissa on 365 askelmaa. Portaiden reunoilla paikalliset myyvät kaikenlaista aina koruista soittimiin, mutta koska en ole shoppailevaa tyyppiä eikä matkatavaroissani juuri ole tilaa, tyydyin hymyilemään ja huutelemaan "no thanks" vähän joka suuntaan. Välillä täällä kyllä tuntuu, että noita paikallisten myymiä tuotteita pitäisi ostaa ihan vain siksi, että Nepalissa on paljon köyhiä, joiden elanto riippuu turisteista.

Ne kuuluisat portaat.

Sivumennen sanoen on aika vaikea tottua siihen, että olen täkäläisittäin suorastaan naurettavan rikas ja hyväosainen. Suurimmalla osalla nepalilaisista, joiden kanssa olen jutellut, ei ole elämässä paljonkaan mahdollisuuksia. Moni haluaisi muuttaa ulkomaille, mutta viisumeita on vaikea saada. Juttelin yhden pojan kanssa, jonka vanhemmat jo asuvat Lontoossa, mutta joka on odottanut omaa viisumiaan jo kaksi vuotta. Koska hän hakee viisumia sillä perusteella, että on vanhempiensa huollettava, hän ei voi tehdä Nepalissa töitä tai ansaita rahaa ennen kuin viisumiasia ratkeaa. Kun hän kysyi, miten itse pääsin Lontooseen, oli vähän kiusallista kertoa, että asuin siellä 6,5 vuotta ihan ilman viisumia tai minkäänlaista byrokratiaa, koska meillä on sellainen asia kuin EU.

Sama poika kysyi, onko Nepalissa mielestäni kohtuullisen halpaa vai todella halpaa. Oli pakko myöntää, että onhan täällä Suomeen ja Lontooseen verrattuna todella edullista (teki mieli sanoa "naurettavan halpaa", mutta en kehdannut). Kathmandun turistialueilla, joissa luonnollisesti on riistohinnat, ruoka ravintolassa maksaa usein 250 rupiaa eli noin 1,80 euroa (ja hintaan kuuluvat santsiannokset), mutta halvempiakin vaihtoehtoja on tarjolla.

Mutta takaisin apinoihin. Olin etukäteen niiden suhteen hiukan empiväinen, koska olen kuullut niin paljon tarinoita siitä, kuinka ne varastavat tavarat tai purevat ja aiheuttavat vesikauhun. Ja kyllä ne varkaita ovatkin. Kaikki ruoka, mitä ihmisillä näin, meni nopeasti parempiin suihin. Itseltänikin yksi iso apina varasti vesipullon heti, kun laskin sen alas, jotta voisin vaihtaa kamerani objektiivia. Se ryökäle puri siihen reiän ja päästi vedet kiveykselle, eikä sitten edes vaivautunut nuolaisemaan vettä kuin pari kertaa ennen kuin jolkotti pois. No, sainpahan syyn ostaa uuden vesipullon ja tukea samalla paikallisia asukkaita edes vähän.

Rikollinen poistuu tyynesti rikospaikalta.

Noin muuten apinat vaikuttivat ihan mukavilta. Yksikään ei ollut varsinaisesti aggressiivinen, ja leikkivät pikkuapinat olivat kerrassaan suloisia. Oikeastaan keskityinkin Swayambunathissa enemmän apinoiden seuraamiseen ja valokuvaamiseen kuin itse temppeliin tai muihin ihmisiin. 

Pikkuapina puuhastaa hienoissa puitteissa.

Kuumana kesäpäivänä yhtä jos toista väsyttää.

Turisti tuijottaa, tuijotan takaisin.

On tässä ennenkin turisteille poseerattu.

Pikkuapina leikkii vesipullolla, kun isompi apina vahtii.

Kohta minä hyppään.

Minä kiipeän.

Minä olen pieni ja söpö ja vähän raasu.

Joillekin paikallisille taas minä tunnuin olevan se päänähtävyys. Pari pientä ryhmää tuli ujosti kysymään, suostuisinko poseeraamaan samassa kuvassa heidän kanssaan. Tätä sattuu aina välillä Aasiassa, mutta se tuntuu vieläkin hassulta. Miksi joku haluaa perhealbumiinsa kuvia, joissa poseeraa tuntemattoman turistin kanssa? Kai sitä voi sitten kotikylässä näyttää, että tämmöinenkin ihme on nyt nähty. Mikäpä siinä, poseerataan sitten.


4 kommenttia:

  1. Hahah, sun apinat on paljon kivemman ja ystävällisemmän näköisiä, kuin mun tapaamat Nicaraguassa! Vaikka aika ilkimyksiä nuo vaikuttavat olevan..Hassu tuo kuvaan pyyntöjuttu, en ole koskaan reissanut Aasiassa, niin en ole vastaavaa kokenut. Mutta jotenkin tuntuisi, että kai esim just Nepalissa olisivat nähneet jo paljonkin turisteja ja tottuneet vaaleisiin menijöihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nää oli kivoja apinoita! Luulisin, että ne kuvaan pyytäjät ei olleet Kathmandusta kotoisin, vaan jostain, jossa turisteja näkee vähemmän. Ainakin yhdet pojat, jotka halusivat kuvaan mun kanssa, sanoivat olevansa jostain kaukaa.

      Poista
  2. Hei mä pääsin vasta nyt mukaan lueskelemaan sun reissujuttuja oman reissun jälkeen! Mutta hui noi apinat, musta ne on aina olleet jotenkin creepyjä! Balilla oltiin jossain apinatemppelissä jossa mua ihan oikeesti pelotti kun kahdella apinapossella oli meneillään jengitappelu (näin siis opas kertoi). Siinä meinas kaks suomalaisturree jäädä jalkoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tiiä, kävikö näiden apinoiden kanssa vaan tuuri, kun oon kuullut muilta niin paljon kauhutarinoita.

      Poista